Noniin vkl meni ihanasti niinku osasin odottaakki ;) kiipeily oli kyllä mukava kokemus ja aiotaan todellaki mennä uudestaan! Nyt on taas arkeen palattu ja ens vkl oliski muksun 3v bileet eessä. Tämä viikko aikaa jäkkäillä keittiö remppa loppuun, leipomukset kuntoon ja tietenki koti siistiksi.

Mieltä askaruttaviaki hommia kerenny tapahtua, eli siis oon jo useampi kk sitten huomannu vasemmassa kainalossa/rinnassa patin mutten oo uskaltanu ottaa askelia suuntaan tai toiseen. oon tietenki tarkkaillu ettei se kasva tai muutenkaan mee kipeäksi tai mitään. Noh tänään otin itteäni niskasta kii ja soitin eka tonne pääsairaalaan josta neuvottiin soittaan tähän omaan "tiimiin". aikaa nyt odotellessa ja yllättävää oli huomata että otettiin tosissaan ja hoitajakin piti aikaa huhtikuulle liian myöhäisenä... Nyt vaan sitte voi toivoa että turhaa pelkään ja mietin... hankala tosin olla miettimättäkään... eiköhän tämäki selviä aikanaan ja tietenkään ressaaminen ainakaan auta ja paranna asiaa..

Perjantaina tullee äiskä, miehensä kans kylään ja hellulle tuliki sitte la ja su ea1 ja ea2 koulutus että se ei pikkumiehen synttäreillä voi olla mukana ku vasta iltasella. sunnuntaina olis salikortin osto ja saaki lähteä sillon heti jo huhkimaan, jossei hellu voi olla muksun kans niin äiskä onneks lähtee meiltä vasta maanantaina suoraan työreissulle helsinkiin... Maanantaina pääseeki heti uudestaan ku pikkumies alottaa iltapäivä kerhon ma ja ke päivisin :)

Mutta tjooh eikhän siinä ollu taas tälle kertaa, melko sekasin pää ettei yhdestä asiasta saa aikaan mitään ja ajatus hyppii vaan... toivotta´vasti positiivisempaa mieltä loppuviikolle :)

 

Ihan mahtavaa että kerranki kaikki menee vähänkään niinku toivois! :) Meillä olis hallun kans eka kertaa oikeasti kahenkeskinen viikonloppu ja mie sitte halusin jotaki erityistä hommaa järkätä. Eli perjantai olis varmaan ihan normi päivä ku hellu tullee toistä ja käydään Eetu viemässä 150km päähän hoitoon ja josko sitä samalla pyörähtää anoppilassa. Ilta vaan löhöillään kahestaan kotosalla, ehkä vähän hempeilyä ja hierontaa mutta noin niinku muuten. sitten lauantaina nukutaan pitkään ja klo 13 fransmanniin syömään ettei tarvi tuhlata aikaa kokkailuun:p sitten siinä ku rauhassa ollaan syöty niin kotia vaihtaan urheilukamppeet ja oon varannu meille yksityisen kiipeilytunnin klo16-17. Sillävälin kaveri käy laittaan saunan päälle ja kynttilöitä meille kotiin. kattaa meille vähän naposteltavaa (suikaloituja kasviksia ja dippiä) voidaan sitten saunan jälkeen nautiskella ja kattoa elokuvaa toistemme kainalossa <3 minusta ainaki kuulostaa ihanalle ja meän näköselle. kaikki tulee hellulle yllätyksenä, toivotaan että tykkää.<3 mietin että tartteeko tohon vielä tortilloja vaikka illaksi mutta katsotaan mihin päädyn, toisaalta jossei niitä tuu illalla syötyä niin ompahan aamuksi valmiiksi ruokaa ennen ku Eetu tulee takasin kotia :) Nyt vielä ku malttais odottaa ;) Lisätäänkö tähän että meillä on tosiaan herkku ja alkoholi lakko/veto siihen asti että lähetään turkkiin 29.3 niin vähän rajottaa järjestelyjä:)

 

-Kati

Niinhän siinä kävi että pitkän harkinnan jälkeen ihan oman blogin avasin... Muutamia tullu seurattua jo pitemmän aikaa. Mie oon niin vanhanaikasesti kirjotellu ruutuvihkoon mietteitä, mutta ehkäpä nyt niitä sitten tulee kirjoteltua tänne...

Mie olen muutenki tällä viikolla jotenki sisäistäny asioita ja "uusinu" elämääni. Pakko myöntää että hetken aikaa tuntu että hukassa ollaan ja pahasti...eikä vaan itteni ja minuuteni kanssa vaan ihan joka saralla, miten ihmeessä mulle niin voi käyä ku aina ollu vahva eikä pienet asiat hetkauta.. Joulukuun aikana muutin uudelle paikkakunnalle, uusien ihmisten keskelle, uuteen kaupunkiin ja ympäristöön. Tuore parisuhde vaikkaki kyllä tunnettu ja säädetty ollaan 2,5v ennen suhteen alkamista, mulla loppu työt yli 2vuoden jälkeen ja Eetu lopetti hoidon joulukuun alusta ja seki kerkes siellä kuitenki yli 2 vuotta olla kun 7kk ikäisenä hoitoon lähteny. Edellisn kerran ku muutin uuteen paikkaan, niin se oli jotenki paljon helpompaa, toki mulla ei ollu sillon vielä lasta ja eri elämäntilanne tai sitten aika vaan kultaa muistot.

Hetken tässä mietittyäni mistä alottaisin niin... Mulla siis on tässä kuussa 3 vuotta täyttävä poika ja lapin kauniissa maisemissa asuttu ja asutaan siis edelleen muttei ihan niin kauniissa maisemissa ku kaupunkiin muutettiin. Meijän muutto tapahtu aika nopeasti lopulta, suunnittelin asiaa parin kuukauden ajan. Mitä enemmän asiaa mietin sitä paremmalta idealta se tuntu ja sitä enemmän se pienen paikkakunnan "ihanuus" alko ahistaan. Kuitenki tää mun "uus" hellu asu täällä jo valmiiksi. Vannoin etten lähe ennenku uus työpaikka löytyy uudelta paikkakunnalta mutta muutaman ystävän kans keskusteltua totesin että onhan se periaatteessa ihan sama oonko työttömänä millä tahansa paikkakunnalla kun joka tapauksessa työt loppuis joulukuun alkuun. Sitähän ei tietenkään tullu ajateltua ihan loppuun asti, että enhän mie täältä uudesta paikasta tunne ku kourallisen ihmisiä ja hankala tutustua ilman mitään sosiaalista ympäristöä koulua tai työpaikkaa. Hellu on reissu töissä ma-pe ja vaan vklt kotosalla. Ehkä helpotus tähän alkuun oli nuo joulun pitkät pyhät niin ei ihan kahestaan Eetun kans kotona vaan palloiltu. Onneks kerkesin tutustua Hellun muutamaan ystävään ja oon tähän mennessä kuitenki yhden ystävän saanu jonka kans voijään nähä ihan keskenämme ja soitellakki.

Tänään eka kerran on ollu todellinen voittaja fiilis, eka kerran yks mun kävereistä tuli kattoon meitä tänne uuteen paikkaan ja se oli kyllä erittäin iso asia mulle ja lämmitti sydäntä kovasti. Tein osittain sen ansiosta oivalluksia mielessäni siitä kuinka tärkeitä ne ystävät on vaikka kuinka olis parisuhteessa, mitä ne oikeat ystävät on ja ennenkaikkea sen että ystävät on ja pysyy vaikka mitä kävis. Ikävähän niitä on ihan älyttömästi. Mie olen nyt ollu jotenki alamaissa ja yksinäinen tän muuton takia mutta nyt tuntuu että alan taas palautua omaksi iloseksi ja positiiviseksi itsekseni. Parisuhekki on osittain ollu tulta ja tappuraa, totuttelua ja kyyneliä. Ehkä se "vanhan" kaverin vierailu jotenki aukas lukkoja sydämmestä ja aivoista :D Ehkä tohon parisuhteeseen palaan toisena hetkenä...

Myös muita hyviä uutisia sain kuulla, vaikka ne uutiset ei koskenukkaan työpaikkaa..Eetu sai kerhopaikan! siispä tääki mamma pääsee harrastaan ja saa hetken omaa aikaa kaks kertaa viikossa 2,5h, ihanaa <3 Nyt siis vaan uusiin ihmisiin tutustuun ja haen sen liikunnan kautta hyvää mieltä ja iloa :) Enkä nyt tarkota ollenkaan ettenkö lastani rakastais, vaan kaikki tarvii joskus pienen hengähdys tauon lapsesta ja aikuistaki seuraa. Niinku Eetuki kaipaa muita lapsia ja oman ikäisiä leikkikavereita.. Kerkes tarhassa tottua niin hyvälle ;)

näihin tunnelmiin on hyvä pistää nukkumaan ja jatkaa myöhemmin juttua. Eipähän tuu vielä ensimäiseen kirjotukseen koko elämän tarinaa ;)

-Kati

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.